Miksi olen ehdolla?
Vasemmistolainen ihminen on vasemmistolainen siksi, että hän kokee tarpeelliseksi asioiden muuttamisen heikomman näkökulmasta parempaan suuntaan. Itse olen omaksunut tällaisen ajattelutavan jo pienestä pitäen, sillä vanhempani ovat vasemmistolaisia ja ovat olleet aktiivisesti mukana vasemmistolaisessa toiminnassa. Myös isovanhempani ja erityisesti isoisäni olivat aktiivisia toimijoita työväenliikkeessä.
Kokemukseni yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta eivät kuitenkaan rajoitu vanhempieni näkemyksiin. Lapsuuden aikainen perheeni ei ollut hyvätuloinen. Päinvastoin, asuimme vuokralla porilaisessa Pormestarinluodon kerrostalolähiössä, missä asuinympäristö oli varsin ankea ja meidän talossamme koettiin useita henkilökohtaisia ihmistragedioita itsemurhia myöten. Ei siis mikään ihme, että vanhempani perustivat Pormestarinluodon asukasyhdistyksen ajamaan alueen asukkaiden asiaa.
Vanhempieni tiet ajautuivat erilleen, kun olin 9-vuotias. Äitini oli pitkään työttömänä ja yksinhuoltajana hänellä ei ollut paljonkaan tuloja. Niinpä perheellämme ei ollut mitään ylimääräistä ja tästä ajasta juontaakin juurensa se, että kirjastot ovat minulle erittäin tärkeä asia. Kirjojen lainaus ei maksanut mitään ja harrastin ahkerasti lukemista.
Poliittisessa toiminnassani yritän aina toimia sen puolesta, ettei kenenkään tarvitsisi joutua samanlaiseen tilanteeseen kuin missä minun perheeni aikoinaan oli. Vasemmistolainen liike ajaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, missä yhteiskunnallista varallisuutta jaetaan siten, että kaikilla on riittävät edellytykset hyvään elämään. Hyvä elämä tarkoittaa työtä ja siitä maksettavaa kunnollista palkkaa, riittävää toimeentuloa, mikäli ihminen ei voi tehdä työtä taikka hän esimerkiksi opiskelee tai suorittaa varusmiespalvelustaan, mahdollisuutta opiskella ja kehittää itseään, terveellistä ja virikkeellistä asumisympäristöä sekä mahdollisuutta harrastaa. Työn vastapainona ihmisellä tulee olla mahdollisuus riittävään vapaa-aikaan. Yhteiskunnan täytyy kyetä tarjoamaan työelämän ulkopuolella oleville lapsille ja vanhuksille hyvää hoitoa.
Satakuntalaisesta näkökulmasta asiaa tarkastellen on todettava, etteivät maakuntamme kansanedustajat ole onnistuneet edunvalvonnassa. Satakunta on yksi vähiten valtion panostuksia saavista maakunnista ja Pori on jäämässä pussinpohjalle valtakunnallisella tasolla. Infrastruktuurin ollessa heikolla tolalla ei alueemme voi houkutella uusia työpaikkoja luovia yrityksiä. Satakuntalainen edunvalvonta on tulevissa eduskuntavaaleissa lopultakin saatava oikeille raiteille.
Kansainvälisestä näkökulmasta asiaa tarkastellen tulevat eduskuntavaalit ratkaisevat paljon. Paineet liittyä sotilasliitto Natoon kasvavat. Mahdolliset päätökset tehdään tulevan eduskunnan aikana. Itse en hyväksy Suomen liittymistä mihinkään sotilasliittoon. Nato edellyttää jäsenvaltioiltaan kahden prosentin bruttokansantuoteosuuden käyttämistä armeijaan, mikä merkitsisi Suomessa useiden miljardien eurojen lisäpanostuksia armeijaan. Tämä olisi kaikki pois muun muassa terveyden- ja vanhustenhoidosta.
Katson olevani työteliäs ja asioihin tehokkaasti kantaa ottava henkilö, joka itseään säästämättä tekee työtä yhteiseksi hyväksi. Uskon myös olevani henkilö, joka kykenee esittämään ongelmiin uusia ratkaisuja.
Toivon, että sinä, arvoisa lukijani, vakuutuit kirjoituksestani ja voit tukea minua vaalikampanjassani.
Aki Nummelin
