23. elokuuta 2010

Työttömiä potkitaan päähän

Hallituksen ensi vuoden budjettiesityksen epäoikeudenmukaisin osa on työllisyysmäärärahojen tiputtaminen 552 miljoonasta 530 miljoonaan euroon. Vähennys aiheuttaa tulevaisuudessa pulmia syrjäytymisen vuoksi. Se taas maksaa enemmän kuin nyt haettava ”säästö”.

Työssäni työllisyysprojektin vetäjänä olen huomannut, että talouslama on heittänyt pitkäaikaistyöttömyyteen ison joukon työkykyistä väkeä, joka kireäksi vedetyillä työmarkkinoilla ei löydä töitä. Toinen ryhmä ovat nuoret, jotka ovat juuri tulleet taikka tulossa työmarkkinoille. Heidänkin on vaikeaa löytää itselleen vähänkään pysyvämpää paikkaa.

1990-luvun laman yksi seuraus oli, että tuolloin työmarkkinoille tulleista nuorista on nykyään muita ikäluokkia suurempi osa käytännössä pysyvästi ulkona työmarkkinoilta. Samaten suuri joukko työmiehiä ja – naisia ajautui vuosikausien työttömyyden johdosta terveydellisiin ongelmiin ja ovat nyt joko eläkkeellä taikka työttömyyskortistokierteessä.

Eduskunnan tulisi nyt nähdä hallitusta pidemmälle ja korjata suuren rakenteellisen vajeen työllisyysmäärärahoissa. Seuraava veronmaksajien sukupolvi kiittää meitä; nykyisistä työttömistä puhumattakaan.

20. toukokuuta 2010

Kreikka-lainasta

Kansalaiset ovat viime päivinä ”repineet pelihousunsa”, kun hallitus on demarien hiljaisella taustatuella valmistellut 1,6 miljardin euron lainan myöntämistä lähes konkurssikypsälle Kreikalle. Tarkoituksena on ollut ”pelastaa” Kreikan valtio, mutta pitkälti kyse on siitä, että pelastetaan pankit, jotka ovat myöntäneet Kreikalle isoilla koroilla isoja lainoja. Perusideanahan on, että jos olet velkaa pankille 5000, niin se on sinun ongelmasi, mutta jos olet velkaa 5 miljoonaa, niin se on pankin ongelma.

Ongelmat juontavat kuitenkin juurensa siitä, että EU on laajentumishimossaan ottanut jäsenikseen lähestulkoon kaikki vapaaehtoiseksi tyrkyttäytyneet. Liittyminen EMU:un eli Euroopan talous- ja rahaliittoon on myös ollut helppoa. Jo alun perin tiedettiin, että Kreikan julkinen talous ei ole kunnossa ja tuskin on jäänyt EU-byrokraateiltakaan huomaamatta, että kreikkalaiset ministeriön virkamiehet ovat kaunistelleet maansa tilastoja, jotta Kreikasta tuli EMU-kelpoinen. Jälleen kerran EU:ssa politiikka asteli arkiviisauden edelle.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on ilmoittanut, että se ei hyväksy lainaamista Kreikalle. Hyvä näin, sillä nykytiedoilla lainaamisesta koituvat hyödyt ovat kyseenalaiset. Kreikan julkisen talouden alijäämä perustuu siihen, että sen kansalaiset, erityisesti hyvätuloiset keskittävät kaiken älykkyytensä verojen kiertoon. Veroparatiisit ovat kreikkalaisten hyvätuloisten ahkerassa käytössä. Onneksi muun muassa Attac-järjestö ajaa veroparatiisien kieltoa. Vasemmistoliitonkin pitäisi panostaa vaatimuksen tueksi enemmän voimia.

Kreikkalainen sosiaalipoliittinen järjestelmä on varsinainen tilkkutäkki ja keskittynyt vallassaolijoiden pitämiseen vallassa. Erityisesti virkamiehille, noille poliitikkojen takuumiehille, on taattu hyvät olot, kun lomien kunniaksi saa ylimääräisiä palkanlisiä. Eläkkeellekin pääsee ”hyvän palveluksen” ansiosta varhain. Kreikkalaisten keskimääräinen eläköitymisikä on 53 vuotta, mikä aiheuttaa ongelmia eläkkeiden maksussa.

Mitä nyt olisi tehtävä? Koskapa Kreikkaa ei alun perinkään olisi pitänyt päästää euroalueeseen, pitäisi se nyt erottaa mitä pikimmiten EMU:sta, otettava drakma uudelleen käyttöön ja päästettävä valuutan arvo kellumaan. Se tietää kovia aikoja Kreikalle, mutta kukaan ei ole toisaalta pakottanutkaan ottamaan ylisuuria lainoja politiikassa tehtyjen typeryyksien maksamiseksi.

Kreikkaa edesvastuuttomasti lainoittaneet pankit ja niiden omistajat saisivat kärsiä nahoissaan toimistaan. Pankkisektorin vaikeuksiin ajautumisen aiheuttamia ongelmia voidaan lieventää perustamalla uudelleen valtionpankkisektori koko EU-alueelle.

EU:n on mietittävä toimintakonseptinsa uusiksi. Uusien jäsenten ottaminen pitäisi jäädyttää pitkäksi aikaa ja miettiä nykyistenkin osalta, täyttävätkö ne aidosti jäsenyyskriteerit vai onko ne päästetty jäseniksi vain poliittisista syistä.

20. toukokuuta 2010

Tehostaminen uskontona

Porvarihallitus lausuu mantrana rukouksiaan, jotta kaikki uskoisivat sen uskontoon eli tehostamiseen. Huhti-toukokuun vaihteessa Finlandia-talolla pidetyssä seminaarissa käytännöllisesti katsoen kaikki luennoitsijat vakuuttivat, että vain tehostamisen kautta julkiset palvelut voivat säilyä.

Kuntaministeri Mari Kiviniemi sanoi, että peruspalvelujen tuottavuus ja tehokkuus ovat valtiovallan jatkuvan tarkastelun alla. Hänen mukaansa hoitohenkilökuntaa sosiaali- ja terveydenhoidosta ei voida vähentää, mutta silläkin saralla voidaan ottaa käyttöön uudenlaisia palveluntuotantotapoja. Tällä on perinteisesti tarkoitettu yksityistämistä ja ulkoistamista.

Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan aivan varmasti odotettavissa on, että kuntien aktiviteetteja muilla kuin hoiva- ja hoitoaloilla tullaan supistamaan. Kiviniemi on nimittäin ollut aktiivisesti käynnistämässä norminpurkutalkoita, joilla tarkoitetaan sen selvittämistä, millä tavoin kuntien velvoitteita voitaisiin vähentää. Monilla tahoilla on haluttu käynnistää keskustelua siitä, mitä kuntien oikeasti pitää tehdä ja mitä ei. Tällöin voidaan helposti päätyä johtopäätöksiin, että vaikkapa kunnallinen vapaa-aika- ja kulttuuritoimi eivät ole tarpeellisia, koska kuntalaiset pysyvät hengissä ilman niitäkin.

Varsin mielenkiintoista kuunneltavaa taasen oli opetusministeri Henna Virkkusen (kok.) alustus. Hän ei suinkaan luvannut opetukselle lisää resursseja, vaan rivien välistä oli luettavissa, että kehitys on täysin päinvastainen. Virkkusen mukaan opetukseen on annettu entistä vähemmän resursseja, mutta silti suomalainen peruskoulujärjestelmä on tuottanut huipputuloksia. Jatkossa huipputuloksiin pitäisi päästä kansainvälisesti laskien keskimääräisin kustannuksin, Virkkunen kehotti.

Määrärahojen odotettavissa olevista supistuksista huolimatta Virkkunen perää tehostamista myös koulumaailmaan. Hän aikoo nimittäin edellyttää tulevaisuudessa sitä, että jokaiselle lukio-opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen suunnitelma jatko-opinnoista. Tämä tulisi toteuttaa opinnonohjausta kehittämällä (nähtävästi ilman lisäresursseja).

Opinnonohjauksen parantamista ei varmasti kukaan vastusta. Sen sijaan porvariministerin ajattelutapa kertoo paljon siitä, miten vallassaolijat ajattelevat nuorista. Jo 18-vuotiaalla tulee olla selkeät näkemykset siitä, mihin putkeen hän itsensä tunkee, jotta paikka työmarkkinoilla aukeaisi. Ja tässä tavoitteessa ei saa aikailla yhtään. Esimerkiksi välivuosien pitäminen, oman elämänsuunnan pohtiminen rauhassa ja niin edelleen eivät kuulu tehokkuus-uskonnon läpitunkeman porvarihallituksen käsitysmaailmaan.