20. toukokuuta 2010

Kreikka-lainasta

Kansalaiset ovat viime päivinä ”repineet pelihousunsa”, kun hallitus on demarien hiljaisella taustatuella valmistellut 1,6 miljardin euron lainan myöntämistä lähes konkurssikypsälle Kreikalle. Tarkoituksena on ollut ”pelastaa” Kreikan valtio, mutta pitkälti kyse on siitä, että pelastetaan pankit, jotka ovat myöntäneet Kreikalle isoilla koroilla isoja lainoja. Perusideanahan on, että jos olet velkaa pankille 5000, niin se on sinun ongelmasi, mutta jos olet velkaa 5 miljoonaa, niin se on pankin ongelma.

Ongelmat juontavat kuitenkin juurensa siitä, että EU on laajentumishimossaan ottanut jäsenikseen lähestulkoon kaikki vapaaehtoiseksi tyrkyttäytyneet. Liittyminen EMU:un eli Euroopan talous- ja rahaliittoon on myös ollut helppoa. Jo alun perin tiedettiin, että Kreikan julkinen talous ei ole kunnossa ja tuskin on jäänyt EU-byrokraateiltakaan huomaamatta, että kreikkalaiset ministeriön virkamiehet ovat kaunistelleet maansa tilastoja, jotta Kreikasta tuli EMU-kelpoinen. Jälleen kerran EU:ssa politiikka asteli arkiviisauden edelle.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on ilmoittanut, että se ei hyväksy lainaamista Kreikalle. Hyvä näin, sillä nykytiedoilla lainaamisesta koituvat hyödyt ovat kyseenalaiset. Kreikan julkisen talouden alijäämä perustuu siihen, että sen kansalaiset, erityisesti hyvätuloiset keskittävät kaiken älykkyytensä verojen kiertoon. Veroparatiisit ovat kreikkalaisten hyvätuloisten ahkerassa käytössä. Onneksi muun muassa Attac-järjestö ajaa veroparatiisien kieltoa. Vasemmistoliitonkin pitäisi panostaa vaatimuksen tueksi enemmän voimia.

Kreikkalainen sosiaalipoliittinen järjestelmä on varsinainen tilkkutäkki ja keskittynyt vallassaolijoiden pitämiseen vallassa. Erityisesti virkamiehille, noille poliitikkojen takuumiehille, on taattu hyvät olot, kun lomien kunniaksi saa ylimääräisiä palkanlisiä. Eläkkeellekin pääsee ”hyvän palveluksen” ansiosta varhain. Kreikkalaisten keskimääräinen eläköitymisikä on 53 vuotta, mikä aiheuttaa ongelmia eläkkeiden maksussa.

Mitä nyt olisi tehtävä? Koskapa Kreikkaa ei alun perinkään olisi pitänyt päästää euroalueeseen, pitäisi se nyt erottaa mitä pikimmiten EMU:sta, otettava drakma uudelleen käyttöön ja päästettävä valuutan arvo kellumaan. Se tietää kovia aikoja Kreikalle, mutta kukaan ei ole toisaalta pakottanutkaan ottamaan ylisuuria lainoja politiikassa tehtyjen typeryyksien maksamiseksi.

Kreikkaa edesvastuuttomasti lainoittaneet pankit ja niiden omistajat saisivat kärsiä nahoissaan toimistaan. Pankkisektorin vaikeuksiin ajautumisen aiheuttamia ongelmia voidaan lieventää perustamalla uudelleen valtionpankkisektori koko EU-alueelle.

EU:n on mietittävä toimintakonseptinsa uusiksi. Uusien jäsenten ottaminen pitäisi jäädyttää pitkäksi aikaa ja miettiä nykyistenkin osalta, täyttävätkö ne aidosti jäsenyyskriteerit vai onko ne päästetty jäseniksi vain poliittisista syistä.

20. toukokuuta 2010

Tehostaminen uskontona

Porvarihallitus lausuu mantrana rukouksiaan, jotta kaikki uskoisivat sen uskontoon eli tehostamiseen. Huhti-toukokuun vaihteessa Finlandia-talolla pidetyssä seminaarissa käytännöllisesti katsoen kaikki luennoitsijat vakuuttivat, että vain tehostamisen kautta julkiset palvelut voivat säilyä.

Kuntaministeri Mari Kiviniemi sanoi, että peruspalvelujen tuottavuus ja tehokkuus ovat valtiovallan jatkuvan tarkastelun alla. Hänen mukaansa hoitohenkilökuntaa sosiaali- ja terveydenhoidosta ei voida vähentää, mutta silläkin saralla voidaan ottaa käyttöön uudenlaisia palveluntuotantotapoja. Tällä on perinteisesti tarkoitettu yksityistämistä ja ulkoistamista.

Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan aivan varmasti odotettavissa on, että kuntien aktiviteetteja muilla kuin hoiva- ja hoitoaloilla tullaan supistamaan. Kiviniemi on nimittäin ollut aktiivisesti käynnistämässä norminpurkutalkoita, joilla tarkoitetaan sen selvittämistä, millä tavoin kuntien velvoitteita voitaisiin vähentää. Monilla tahoilla on haluttu käynnistää keskustelua siitä, mitä kuntien oikeasti pitää tehdä ja mitä ei. Tällöin voidaan helposti päätyä johtopäätöksiin, että vaikkapa kunnallinen vapaa-aika- ja kulttuuritoimi eivät ole tarpeellisia, koska kuntalaiset pysyvät hengissä ilman niitäkin.

Varsin mielenkiintoista kuunneltavaa taasen oli opetusministeri Henna Virkkusen (kok.) alustus. Hän ei suinkaan luvannut opetukselle lisää resursseja, vaan rivien välistä oli luettavissa, että kehitys on täysin päinvastainen. Virkkusen mukaan opetukseen on annettu entistä vähemmän resursseja, mutta silti suomalainen peruskoulujärjestelmä on tuottanut huipputuloksia. Jatkossa huipputuloksiin pitäisi päästä kansainvälisesti laskien keskimääräisin kustannuksin, Virkkunen kehotti.

Määrärahojen odotettavissa olevista supistuksista huolimatta Virkkunen perää tehostamista myös koulumaailmaan. Hän aikoo nimittäin edellyttää tulevaisuudessa sitä, että jokaiselle lukio-opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen suunnitelma jatko-opinnoista. Tämä tulisi toteuttaa opinnonohjausta kehittämällä (nähtävästi ilman lisäresursseja).

Opinnonohjauksen parantamista ei varmasti kukaan vastusta. Sen sijaan porvariministerin ajattelutapa kertoo paljon siitä, miten vallassaolijat ajattelevat nuorista. Jo 18-vuotiaalla tulee olla selkeät näkemykset siitä, mihin putkeen hän itsensä tunkee, jotta paikka työmarkkinoilla aukeaisi. Ja tässä tavoitteessa ei saa aikailla yhtään. Esimerkiksi välivuosien pitäminen, oman elämänsuunnan pohtiminen rauhassa ja niin edelleen eivät kuulu tehokkuus-uskonnon läpitunkeman porvarihallituksen käsitysmaailmaan.

7. toukokuuta 2010

Aki Nummelinin vappupuhe Porissa 2010

Hyvä Porin Vasemmistoliiton vapun juhlayleisö, hyvät toverit! Näin vappujuhlan avauksen kärkeen haluan tuoda esille asian, joka on ollut huolenaiheena jo useamman vuoden ajan, mutta on noussut erityiseksi murheeksi aivan viime aikoina. Kyse on maakuntamme Satakunnan tulevaisuudesta. Poria asia koskettaa siinä mielessä, että Pori on Satakunnan maakuntakeskus.

Pohjois-Satakunnassa on liikehdintää kohti monikuntaliitosta, jossa olisi mukana myös Parkanon kaupunki. Parkano on edellyttänyt, että kyseinen uusi kunta hakisi Pirkanmaan jäsenyyttä, missä Parkano jo ennestään on. Uhkana on, että ainakin Kankaanpää ja Jämijärvi voivat uudessa tilanteessa siirtyä pois Satakunnasta. Kankaanpään valtuuston käsitellessä asiaa kävi ilmi, että ainoastaan Vasemmistoliiton ryhmä ilmoitti olevansa Satakunnassa pysymisen kannalla ja kaikki muut olisivat valmiita lopettamaan Pohjois-Satakunnan ja muun Satakunnan välisen yhteyden.

Vakavissaan on esitettävä kysymys, onko Porin kaupunki hoitanut oman osuutensa maakunnan kehittämisestä, ylläpitämisestä ja sisäisen luottamuksen ilmapiirin synnyttämisestä. Varmaankaan näin ei voi olla, kun käytännöllisesti katsoen koko Pohjois-Satakunta on valmis lähtemään pois yhteisestä maakunnasta antaen ymmärtää syyn olevan epäluottamuksessa maakunnan ja erityisesti sen keskuksen kykyyn hoitaa tasapuolisesti kuntien asioita.

Ennen kuntavaaleja porvaripuolueet yrittivät luoda kuvaa, että maakunnan yhtenäisyys rakoilee, kun Pori on työväenpuolueiden hallinnassa ja lähes kaikki muut kunnat ovat porvarienemmistöisiä. Nämä väitteet asettuvat nyt täysin toisenlaiseen valoon, kun maakunnan hajoaminen kiihtyy porvaripuolueiden otettua enemmistön Porin kaupunginvaltuuston paikoista.

Porin kaupunginhallinnon julkikuvaa on monet kuukaudet rumentanut kiistely kaupungintalon työilmapiiristä. Ei ole epäselvää, etteikö siellä olisi ongelmia ja ne pitää pikaisesti laittaa kuntoon, mutta silti tavallista porilaista kiinnostaa enemmän se, saako hän laadukkaita kunnallisia palveluja läheltä itseään. Tiedotusvälineiden ja päättäjien pitäisi enemmän keskittyä pohtimaan sitä, miten erilaiset vajeet hoivassa ja hoidossa saadaan kuntoon. Vasemmistoliitto varoitteli jo viime joulukuussa budjettipäätöksiä tehtäessä, että perusturvalautakunnan budjetti on alimitoitettu. Sitä se onkin ja tilanne vaikuttaa suoraan terveydenhuollon ja vanhustenhoidon saatavuuteen. Nämä ovat asioita, joista kuntalaiset toivovat kuulevansa virkamiesten, päättäjien ja tiedotusvälineiden keskustelevan. Muussa tapauksessa on pelättävissä, että kansalaiset etääntyvät entistä kauemmaksi poliittisesta päätöksenteosta ja siirtymä kohti virkamies- ja harvainvaltaa kiihtyy.

Niihin palveluihin, joista pitää keskustella, kuuluu aivan takuulla Porin kaupunginsairaalan päiväkirurginen toiminta, jota demokraattisesta kontrollista omille teilleen singonnut Satakunnan sairaanhoitopiiri yrittää väen väkisin kammeta itselleen. Tavalliselle kansalaiselle on jäänyt täysin epäselväksi, mistä asiasta Satakunnan sairaanhoitopiiri kinastelee Porin kaupungin kanssa. Kun tavallinen kansalainen pohtii, missä vaiheessa hän pääsee leikkaukseen, käyvät sairaanhoitopiiri ja sen edessä rähmälleen heittäytyneet porilaiset kokoomuslaiset ja vihreät loputonta akateemista keskustelua siitä, pitääkö yhden leikkaussalin toiminnot hoitaa keskussairaalassa vai kaupunginsairaalassa. Kuntalaiset ovat kiinnostuneita vain siitä, että terveyden- ja sairaanhoidon taso tässä maassa paranisi selkeästi. On päivänselvää, että leikkausten määrää ei kasvateta sillä, että yhden leikkaussalin toiminta siirretään kaupunginsairaalasta keskussairaalaan. Tarvitsemme molempia ja jos keskussairaalassa on yksi sali käyttämättä, niin otetaan se sitten käyttöön. Tarvetta varmasti on.

Vasemmiston Porin vappujuhlan tavoitteena on painaa maamme hallituksen mieleen se tosiasia, että suomalaiset eivät enää halua hyvinvointivaltiota romuttavan ja maatamme ulkomaisiin sotiin ajavan porvarihallituksen jatkavan seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Vaikka porvariministerit ja pääministeri erityisesti ovat julkisesti tunnustautuneet huonomuistisiksi varhaisdementian uhreiksi, niin tämän viestin he muistavat lopun ikäänsä: jo riittää kyykytys, porvarihallitus varhaiseläkkeelle!

Julistan vappujuhlan avatuksi!