20. toukokuuta 2010

Tehostaminen uskontona

Porvarihallitus lausuu mantrana rukouksiaan, jotta kaikki uskoisivat sen uskontoon eli tehostamiseen. Huhti-toukokuun vaihteessa Finlandia-talolla pidetyssä seminaarissa käytännöllisesti katsoen kaikki luennoitsijat vakuuttivat, että vain tehostamisen kautta julkiset palvelut voivat säilyä.

Kuntaministeri Mari Kiviniemi sanoi, että peruspalvelujen tuottavuus ja tehokkuus ovat valtiovallan jatkuvan tarkastelun alla. Hänen mukaansa hoitohenkilökuntaa sosiaali- ja terveydenhoidosta ei voida vähentää, mutta silläkin saralla voidaan ottaa käyttöön uudenlaisia palveluntuotantotapoja. Tällä on perinteisesti tarkoitettu yksityistämistä ja ulkoistamista.

Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan aivan varmasti odotettavissa on, että kuntien aktiviteetteja muilla kuin hoiva- ja hoitoaloilla tullaan supistamaan. Kiviniemi on nimittäin ollut aktiivisesti käynnistämässä norminpurkutalkoita, joilla tarkoitetaan sen selvittämistä, millä tavoin kuntien velvoitteita voitaisiin vähentää. Monilla tahoilla on haluttu käynnistää keskustelua siitä, mitä kuntien oikeasti pitää tehdä ja mitä ei. Tällöin voidaan helposti päätyä johtopäätöksiin, että vaikkapa kunnallinen vapaa-aika- ja kulttuuritoimi eivät ole tarpeellisia, koska kuntalaiset pysyvät hengissä ilman niitäkin.

Varsin mielenkiintoista kuunneltavaa taasen oli opetusministeri Henna Virkkusen (kok.) alustus. Hän ei suinkaan luvannut opetukselle lisää resursseja, vaan rivien välistä oli luettavissa, että kehitys on täysin päinvastainen. Virkkusen mukaan opetukseen on annettu entistä vähemmän resursseja, mutta silti suomalainen peruskoulujärjestelmä on tuottanut huipputuloksia. Jatkossa huipputuloksiin pitäisi päästä kansainvälisesti laskien keskimääräisin kustannuksin, Virkkunen kehotti.

Määrärahojen odotettavissa olevista supistuksista huolimatta Virkkunen perää tehostamista myös koulumaailmaan. Hän aikoo nimittäin edellyttää tulevaisuudessa sitä, että jokaiselle lukio-opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen suunnitelma jatko-opinnoista. Tämä tulisi toteuttaa opinnonohjausta kehittämällä (nähtävästi ilman lisäresursseja).

Opinnonohjauksen parantamista ei varmasti kukaan vastusta. Sen sijaan porvariministerin ajattelutapa kertoo paljon siitä, miten vallassaolijat ajattelevat nuorista. Jo 18-vuotiaalla tulee olla selkeät näkemykset siitä, mihin putkeen hän itsensä tunkee, jotta paikka työmarkkinoilla aukeaisi. Ja tässä tavoitteessa ei saa aikailla yhtään. Esimerkiksi välivuosien pitäminen, oman elämänsuunnan pohtiminen rauhassa ja niin edelleen eivät kuulu tehokkuus-uskonnon läpitunkeman porvarihallituksen käsitysmaailmaan.

7. toukokuuta 2010

Aki Nummelinin vappupuhe Porissa 2010

Hyvä Porin Vasemmistoliiton vapun juhlayleisö, hyvät toverit! Näin vappujuhlan avauksen kärkeen haluan tuoda esille asian, joka on ollut huolenaiheena jo useamman vuoden ajan, mutta on noussut erityiseksi murheeksi aivan viime aikoina. Kyse on maakuntamme Satakunnan tulevaisuudesta. Poria asia koskettaa siinä mielessä, että Pori on Satakunnan maakuntakeskus.

Pohjois-Satakunnassa on liikehdintää kohti monikuntaliitosta, jossa olisi mukana myös Parkanon kaupunki. Parkano on edellyttänyt, että kyseinen uusi kunta hakisi Pirkanmaan jäsenyyttä, missä Parkano jo ennestään on. Uhkana on, että ainakin Kankaanpää ja Jämijärvi voivat uudessa tilanteessa siirtyä pois Satakunnasta. Kankaanpään valtuuston käsitellessä asiaa kävi ilmi, että ainoastaan Vasemmistoliiton ryhmä ilmoitti olevansa Satakunnassa pysymisen kannalla ja kaikki muut olisivat valmiita lopettamaan Pohjois-Satakunnan ja muun Satakunnan välisen yhteyden.

Vakavissaan on esitettävä kysymys, onko Porin kaupunki hoitanut oman osuutensa maakunnan kehittämisestä, ylläpitämisestä ja sisäisen luottamuksen ilmapiirin synnyttämisestä. Varmaankaan näin ei voi olla, kun käytännöllisesti katsoen koko Pohjois-Satakunta on valmis lähtemään pois yhteisestä maakunnasta antaen ymmärtää syyn olevan epäluottamuksessa maakunnan ja erityisesti sen keskuksen kykyyn hoitaa tasapuolisesti kuntien asioita.

Ennen kuntavaaleja porvaripuolueet yrittivät luoda kuvaa, että maakunnan yhtenäisyys rakoilee, kun Pori on työväenpuolueiden hallinnassa ja lähes kaikki muut kunnat ovat porvarienemmistöisiä. Nämä väitteet asettuvat nyt täysin toisenlaiseen valoon, kun maakunnan hajoaminen kiihtyy porvaripuolueiden otettua enemmistön Porin kaupunginvaltuuston paikoista.

Porin kaupunginhallinnon julkikuvaa on monet kuukaudet rumentanut kiistely kaupungintalon työilmapiiristä. Ei ole epäselvää, etteikö siellä olisi ongelmia ja ne pitää pikaisesti laittaa kuntoon, mutta silti tavallista porilaista kiinnostaa enemmän se, saako hän laadukkaita kunnallisia palveluja läheltä itseään. Tiedotusvälineiden ja päättäjien pitäisi enemmän keskittyä pohtimaan sitä, miten erilaiset vajeet hoivassa ja hoidossa saadaan kuntoon. Vasemmistoliitto varoitteli jo viime joulukuussa budjettipäätöksiä tehtäessä, että perusturvalautakunnan budjetti on alimitoitettu. Sitä se onkin ja tilanne vaikuttaa suoraan terveydenhuollon ja vanhustenhoidon saatavuuteen. Nämä ovat asioita, joista kuntalaiset toivovat kuulevansa virkamiesten, päättäjien ja tiedotusvälineiden keskustelevan. Muussa tapauksessa on pelättävissä, että kansalaiset etääntyvät entistä kauemmaksi poliittisesta päätöksenteosta ja siirtymä kohti virkamies- ja harvainvaltaa kiihtyy.

Niihin palveluihin, joista pitää keskustella, kuuluu aivan takuulla Porin kaupunginsairaalan päiväkirurginen toiminta, jota demokraattisesta kontrollista omille teilleen singonnut Satakunnan sairaanhoitopiiri yrittää väen väkisin kammeta itselleen. Tavalliselle kansalaiselle on jäänyt täysin epäselväksi, mistä asiasta Satakunnan sairaanhoitopiiri kinastelee Porin kaupungin kanssa. Kun tavallinen kansalainen pohtii, missä vaiheessa hän pääsee leikkaukseen, käyvät sairaanhoitopiiri ja sen edessä rähmälleen heittäytyneet porilaiset kokoomuslaiset ja vihreät loputonta akateemista keskustelua siitä, pitääkö yhden leikkaussalin toiminnot hoitaa keskussairaalassa vai kaupunginsairaalassa. Kuntalaiset ovat kiinnostuneita vain siitä, että terveyden- ja sairaanhoidon taso tässä maassa paranisi selkeästi. On päivänselvää, että leikkausten määrää ei kasvateta sillä, että yhden leikkaussalin toiminta siirretään kaupunginsairaalasta keskussairaalaan. Tarvitsemme molempia ja jos keskussairaalassa on yksi sali käyttämättä, niin otetaan se sitten käyttöön. Tarvetta varmasti on.

Vasemmiston Porin vappujuhlan tavoitteena on painaa maamme hallituksen mieleen se tosiasia, että suomalaiset eivät enää halua hyvinvointivaltiota romuttavan ja maatamme ulkomaisiin sotiin ajavan porvarihallituksen jatkavan seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Vaikka porvariministerit ja pääministeri erityisesti ovat julkisesti tunnustautuneet huonomuistisiksi varhaisdementian uhreiksi, niin tämän viestin he muistavat lopun ikäänsä: jo riittää kyykytys, porvarihallitus varhaiseläkkeelle!

Julistan vappujuhlan avatuksi!

4. maaliskuuta 2010

Porvarihallitus ajaa lukukausimaksuja

Korkeakoulujen lukukausimaksujen lanseeraaminen on nyt lähtökuopissaan ja etenee pitkin harppauksin, mikäli porvarihallitus saa jatkaa huseeraamistaan vielä vuoden 2011 kevään eduskuntavaalien jälkeenkin.

Vanhasen ja Kataisen hallitus on käynnistämässä korkeakoulumaksujen keräämisen ovelalla syötillä: EU:n ulkopuolelta tulevat opiskelijat joutuvat jatkossa maksamaan lukukausimaksun opiskellessaan suomalaisissa yliopistoissa taikka ammattikorkeakouluissa. Opiskelijajärjestöt ovat asettuneet vastustamaan tätä solidaarisuudesta erityisesti kehitysmaista tulevia opiskelijoita kohtaan.

Varsinainen pommi on kuitenkin tulossa myöhemmin. Kokoomuslaisen Virkkusen johtama opetusministeriö on laatinut suunnitelman, jonka mukaan Suomi ryhtyisi myymään korkeakoulupalveluja, tekisi siitä yhden vientivalteista ja pyrkisi näin nostamaan korkeakouluopetuksen tasoa maassaan.

Suomalainen peruskoulujärjestelmä on todettu parina perättäisenä vuotena maailman parhaaksi ja tämä tosiasia tunnetaan varsin hyvin maailmalla. Niinpä onkin houkuttelevaa ryhtyä keräämään tästä ”rankkauksesta” koituva rahallinen hyöty.

Kokoomuslaiset virkamiehet putoavat kuitenkin sudenkuoppaan, sillä suomalainen koulutusjärjestelmä perustuu nimenomaan oppilaiden väliselle tasa-arvoisuudelle ja työntekijöiden halulle tehdä työssään parhaansa. Tähän ajatteluun ei puhdas taloudellinen voitontavoittelu kuulu millään tavalla ja uhkana onkin se, että suomalainen koulutusjärjestelmä menettää ainutlaatuisuutensa juuri sen vuoksi, että kokoomuslaisilla ovat ruvenneet dollarinkuvat vilkkumaan silmissä.

Joka tapauksessa uhkana on, että korkeakoulutuksen palvelumyyntiajatus viedään läpi koko korkeakoulukentän ja myös suomalaisilta ryhdytään perimään lukukausimaksuja. Se taas aiheuttaa ongelman, että osa väestä ei pysty rahapulassaan aloittamaan korkeakouluopintoja, vaikka pää antaisikin myöten. Tällöin Suomi menettää osan lahjakkuuksistaan, mikä taas heikentää myös kansantalouden kehitystä. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin tasa-arvoisen yhteiskunnan heikentämisestä, mitä vastaan vasemmistolaisten on toimittava kaikin mahdollisin voimin.